Mediatilaa on viime vuosina hallinnut laadun käsite. Opetustason laatu. Oppimisen laatu (Pisan tutkimus). Tuotteiden laatu (lähinnä kestävän kehityksen saralla). Hyvinvointiyhteiskunnan ”laatu” – ja miten se tulisi nykystandardien mukaan määritellä.
Näkökulmia tähän ”faktaan” on yhtä paljon, kuin näiden ”totuuksien” tuottajia. Kuka sitten on oikeassa? Kuka puhuu totta?
Meille kaikille on helpointa kerätä omaa maailmankuvaamme täydentäviä tietoja; ihminen kun lukee ja jakaa mielellään niitä tiedonjyväsiä, jotka parhaiten palvelevat hänen omaa agendaansa ja mielipiteitään – joskus kritiikittömästikin. Tämä pätee niin mediaan, mitä kulutamme kuin tuotteisiin ja palveluihin.
Moni saattaa vain vasten parasta tahtoaan ja tietämystään sortua tiedon polulta tässä informaation tsunamissa, jossa tällä hetkellä elämme. Fiktio muuttuu helposti vastaanottajan päässä faktaksi, kun asia osataan esittää uskottavasti.
Fake News, Deep Fake, AI, AR
Maailma muuttuu ja hyvä niin. Ainut kysymys on se, pysyykö laatu ja järki vauhdissa mukana.
Jo nyt ihmiset etsivät verkosta ”totuutta” tekoälyn avulla. Tekoäly etsii verkosta toisen tekoälyn tuottamaa sisältöä. Tämä sitten paketoidaan faktaksi ja tarjoillaan edelleen.
En ole se menneisyyteen haikaileva setämies, jonka mielestä kaikki oli paremmin silloin ennen. Kehitys on hyväksi aina, jos sitä pystytään hallitsemaan. Mutta olen huolestunut esimerkiksi omien lapsieni kyvystä erottaa todellisuus ei-todellisesta ja faktat fiktiosta.
Onko otteemme – tai seuraavien sukupolvien ote – lipsumassa siitä toisesta AR:stä eli Actual Realitysta?
Yritykset vs. totuuden rajat
Entäs yritysmaailma sitten? Kansalaisjärjestö Finnwatch julkaisi 7.5.2024 raportin, jonka mukaan useiden tuotteiden ilmastoväittämät ovat huonosti perusteltuja. Kuluttajat eivät tiedä, mitä hiilijalanjälkilaskelmiin on sisällytetty ja ovatko väitteet vertailukelpoisia eri tuotteiden välillä. Riippumattomia sertifikaatteja imitoivat yritysten itse keksimät logot.
Yritysten ilmastoväittämien pohjalta kuluttajat tekevät ostopäätöksiä ja luulevat pelastavansa maailmaa pieni pala kerrallaan, vaikka itse asiassa kyseisiä tuotteita käyttämällä saatamme vain lisätä ongelmia.
Kiinnostaako yrityksiä ja ihmisiä enää pysytellä faktoissa? Jos kuluttajia ei kiinnosta, miksi yrityksiä kiinnostaisi?
Hallitse riskejä
Onneksi on edelleen tahoja kuten Julkisen sanan neuvosto (JSN), jotka katsovat journalististen sisältöjen faktojen perään. Kuten myös aiemmin mainittu Finnwatch.
Riskienhallinnan näkövinkkelistä oma ohje on aika no brainer: minimoit riskit, kun puhut totta ja pysyttelet jo olemassa olevien standardien, sääntöjen ja lakien puitteissa. Jos tarvitset faktojen kaupallistamiseen apuja, pyydä apua alan ammattilaisilta. Valitse kumppaniksi sellainen taho, joka myös arvostaa ja noudattaa näitä arvoja.
Itse jaksan edelleen uskoa laatujournalismin, luotettavan median sekä luotettavien yritysten ja kuluttajien voittoon pitkällä juoksulla, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, että faktoilla ei ole väliä. Kyllä niillä on.
Uskon myös, että tulevat sukupolvet oppivat suodattamaan informaatiotulvasta faktat fiktiosta. Opitaan se sitten vaikka kantapään kautta. Tätä kautta yritykset panostavat vahvemmin siihen, mitä ne sisällyttävät markkinointiviestintäänsä – ja mitä mediaympäristöjä ne käyttävät.
”Consumer is King and Queen.” Niin pitkään kun kuluttajat arvostavat faktaa ja laatua sekä vaativat sitä, on yritystenkin pakko seurata tätä mahtikäskyä.
Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Tämä totuus pätee myös markkinoinnissa. Hallitset riskejä, kun olet hallitussa ympäristössä, jossa totuudessa pysyminen ja faktantarkistus ovat vaalittuja arvoja.
Kun haluat hallita maineriskejä, valitse markkinointikanavaksesi journalistisen median kanavat. Meks Etelä on apunasi ja sparraa kanssasi markkinointikampanjat tavoitteidesi mukaan. Ota yhteyttä!
Juuso Rönkkö
myyntijohtaja
puh. 040 186 4828
juuso.ronkko@media.fi
Meks Etelän tiimi apunasi – ota yhteyttä
